Kaikki mikä ei tapa, kasvattaa

Ahdistus on vaihteeks taas aika suurta. Koulusta tulee taas niin paljon kaikkee työtä, etten millää jaksais tehdä niitä kaikkia, en todellakaan. Tänään suunnattomasti ahdisti se kun meillä äikänkurssilla pitää tehdä joku kulttuuri juttu, ja seurata viikon ajan ryhmän kanssa uutisia, niin mulle se sattui sitten just ensimmäisenä. En tiedä yhtään mitä siinä pitää tehdä, ohjeet ovat epäselvät, ja opettajaltakaan ei kannata kysyä, koska se vain saisi pään enemmän pyörälle ja olon tuntemaan ahdistuneeksi lisää. Toisena asiana mua tunnilla tänään ärsytti mun kaveri. Se koko ajan hösää ja sanoo että ''tekisitkö sä tän mulle, mä en jaksa'' ja kumminkin sillä on reilusti yli puoli sivua omia muistiinpanoja valmiina omaan tekstiinsä !!! En ymmärrä tommosta. Tietäispä vaan miten rankkaa mulla on.

Tänään olis taas tarkotus mennä MT:hen. Ainoot asiat mitä mulle herää siitä mieleen on se että :

1. Ei kiinnosta

2. Ei huvita

3. Ei jaksa

4. Ahdistaa

5. Ärsyttää

6. Haluaisin kuolla

 

Onneks tän pitäis ainakin olla nyt toiseksi viimeinen kerta ennen sitä kun me lopetetaan. Sit kahden viikon päästä ois viimenen kerta. Ette tiedäkään miten onnellinen mä oon sit. Se ei ainakaan enää tuota yhtään ahdistusta sit kun sitä ei enää oo.

 

Viime viikolla piti olla se koululääkärin aika, mutta sovittiin terveydenhoitajan kanssa että me perutaan se, koska mua ahdisti niin paljon mennä sinne. Sovittiin että meen sitten käymään terkkarilla noin kahden viikon välein vaihtamassa kuulumisia, ja sitten meen vähän myöhemmin sinne lääkärille..

 

 

 

Viikonloppuna mä olin leirillä, ja siellä ahdisti aivan julmetun paljon, koska piti syödä säännöllisesti ja kaverit siinä ympärillä kyttäämässä syönkö mä. Kyllähän mä söin, ja kestin kaiken sen ahdistuksen ihanien ystävien avulla, vaikka pari kertaa siinä kyyneleet pääsikin.

 

Mutta nyt mulla on jo kohta kiire joten kirjottelemisiin.